Taustatietoja Immolan Rajamiespatsaasta

Pääkaupunkiseudun Sotaveteraani-lehdessä (Helsingin Sotaveteraanipiirin julkaisu 3/1989) on sivuilla 26-30 tietoa partiomiespatsaasta. sivun 28 yläreunassa on kaksi valokuvaa Vienan Pirttilahdesta ja Vuokkiniemestä. Kuvien alla on teksti:

” Kuvanveistäjät Alpo ja Nina Sailo asuivat jatkosodan aikana vv.1943-1944 päämajan erikoisluvalla Itä-Karjalan sotatoimialueella Pirttilahdessa ja Vuokkiniemessä. He muovailivat ja piirsivät siellä Kalevalan laulumaiden kansanihmisiä, runonlaulajia, tietäjiä ja loitsijoita, mutta myös alueensa puolustuksesta huolehtivan Rajajääkäripataljoonan 8:n sotilaita. Eräs heistä oli nyt pystytetyn Rajamies-patsaan mallina ollut kuusamolainen rajakorpraali Väinö Karjalainen.

Tunnettujen Kalevala-henkisten taiteilijain arvokkaan työn saattaminen julkiseksi taideteokseksi, jonka viime sotien rajamiessotaveteraanit kansan karttuisan käden avulla nyt ovat toteuttaneet, on samalla kansallinen kulttuuriteko.

Yllä kaksi SA-kuvaa patsaan syntysijoilta. Vasemmalla Vienalaiset häät Pirttilahdessa. Mieleen tulevat Albert Edelfeltin maalaukset vuosisadan vaihteesta. Kuva on kesäkuulta 1942.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on näkymä Vuokkiniemestä elokuulta 1941. Taustalla Kuittijärvi. ”

Viereisellä sivulla on esiteltyinä Rajajääkäripataljoonien komentajat.

”Rajajääkäripataljoona 8

Komentaja: Majuri Veikko Karhunen, myöh. kenraalimajuri.

RjP 8 suojasi Uhtuan suunnalta 3D:n eteläistä sivustaa Kuittijärven ja Luvajärven välillä. Suojattava joukko vaihtui 1944 saksalaiseksi 7. Vuoristodivisioonaksi. Pataljoona kävi vastuualueella ajoittain kiivaitakin erämaataisteluja. Heinäkuussa 1944 RjP 7 ja RjP 8 yhdistettiin rajajääkäriprikaatiksi, joka viivytti 2. AK:n sivustalla erämaassa Saaposensuon ja Salojärven välillä. RjP 4:llä vahvistettuna prikaati teki useita vastahyökkäyksiä Shemeikan-Kontron tien suunnassa.”

Veikko Karhusen mielestä Väinö Karjalainen edusti partiomiestä parhaimmillaan ja ehdotti häntä partiomies-patsaan malliksi Vuokkiniemessä.

Nina Sailon pitämä pöytäpäivyrin mukaan malliksi tulo tapahtui 3.5. 1944 ”Veikko lähetti sotilaan malliksi.” 10.6. 1944 on vielä maininta: ”korp. Karjalainen kävi…” Karjalainen kävi seisomassa partiomiesmallina useampia kertoja 3.5. ja 10.6. 1944 välisenä aikana.

Kymmenen vuotta myöhemmin pöytäpäivyristä löytyy 20.4.1954 maininta ”pisteilystä”. Se tarkoittaa veistoksen suurentamisen ”tarkistuspisteitä”. Silloin alettiin muovailla partiomiestä normaaliin kokoon. Vuokkiniemessä tehty on 58 cm korkea, josta jalusta on 8 cm. (nämä mitat ovat täällä olevasta puisesta partiomiehestä).

24.5. 1954 on päivyrissä maininta: ” Karjalainen tulee aamulla 9.30 täytyy mennä asemalle vastaan”. Hän oli muutamia päiviä mallina Lallukan työhuoneessa Helsingissä ”loppusilausta” varten.

On olemassa vielä pieni Partiomies-patsas (29 cm, josta jalusta 2,5 cm). Sen on luultavasti muovaillut pienempään kokoon Nina Sailo 1940-luvulla. Se on tilattu myytäväksi sotainvalidien hyväksi. (asia täytyy tarkistaa)!

Muutama tarkennus ja oikaisu lehtikirjoituksiin:

Helsingin Sanomissa 17.1.1989 on kirjoitettu, että patsas olisi tehty Svante Påhlsonin aloitteesta. Svante Påhlsonilla ei ole mitään tekemistä Vuokkiniemessä muovaillun patsaan kanssa, mutta sen patsaan suurentamisen kanssa kyllä.

Vuosina 1951-53 nimittäin Alpo ja Nina Sailo asuivat perheineen Ruotsin Värmlannissa ” Suomalaismetsissä”, joista 1951-52 syksystä kesään Rottnerosissa Svante Påhlsonin kartanon sivurakennuksessa muovaillen muutamia veistoksia hänen tilauksestaan.

Helsingin Sanomat 17.1.1989

”Aloitteen patsaaseen teki ruotsalainen majuri Svante Påhlson, joka halusi tällaisen teoksen Suomen Lapissa vapaaehtoisena taistelleen ja myöhemmin Norjassa kaatuneen poikansa muistoksi. Ajatus jäi silloin toteutumatta, mutta patsas kuitenkin tehtiin myöhemmin.

Rauhan tultua Alpo ja Nina Sailo viimeistelivät patsaan Helsingissä Lallukan taiteilijakodissa. ”

Samaan tapaan kirjoittaa Hämeen Sanomat 14.1.1989

”Rajakorpraali Väinö Karjalaisen ikuistaminen sotisovassaan tapahtui alkuaan ruotsinmaalaisen majuri Svante Påhlsonin aloitteesta. Hän halusi tällaisen patsaan Suomen Lapissa vapaaehtoisena taistelleen ja myöhemmin Norjassa kaatuneen poikansa muistoksi. Ajatus jäi toteutumatta, mutta patsas valmistui, tosin nykyistä pienemmässä koossa. ”

Näistä kirjoituksista saa helposti sen käsityksen, että jo Vuokkiniemessä muovailtu partiomies olisi tehty Påhlsonin aloitteesta. Svante Påhlson tuli kuitenkin tutuksi vasta 1950 –luvun alussa.

”Ajatus jäi toteutumatta” – se ajatus, että partiomies olisi pystytetty Svante Påhlsonin toivomalle paikalle, todennäköisesti Rottnerosiin, jäi toteutumatta.

Hämeen Sanomat 28.8. 1989 ja Uusi Suomi 1.9. 1989 kirjoittavat, että:

”Alkuperäispatsaan muovailivat kuvanveistäjät Alpo ja Nina Sailo jo vuonna 1943 ollessaan Rajajääkäripataljoonan vieraina Vuokkiniemessä. ”

(molemmissa lehdissä sama asia vähän eri sanoin)

”Vierailu” oli vuoden kestävä työmatka päämajan erikoisluvalla 1943-44 ja patsas muovailtiin touko-kesäkuussa 1944 Vuokkiniemessä.

Tässä nämä tarkennukset ja oikaisut!

Rajamiespatsaan paljastustilaisuudessa 31.8.1989 Immolassa ei Nina Sailo sairastumisensa vuoksi voinut olla mukana, mutta hänen vanhin poikansa Pertti Sailo oli vaimonsa Kaijan kanssa paikalla, samoin nuorin poika Árpád Sailo vaimonsa Liisan ja lapsiensa Sallan ja Samulin kanssa. Väinö Karjalaisen leski (nimeä en muista) ja Veikko Karhusen sisar Tuulikki Karhunen olivat juhlissa mukana.

Vuokkiniemen ajoilta on meillä mieluiset muistot. ”Majuri” kävi usein tervehtimässä ja huolehti kaikin puolin meidän siellä olosta ja asumisesta. Se ei aina ollut niin yksinkertaista kun lapsia oli kolme, joista nuorin oli Vuokkiniemelle tullessa 7 kuukauden ikäinen ja isommat lapset 3,5 ja neljä vuotiaat. Sotilaat valmistivat meille pöytiä, penkkejä ja palleja, samoin he tekivät suuremman ikkunan talon seinään, josta vanhemmat saivat enemmän valoa muovailemista varten.

Täällä Nina Sailon papereiden joukossa on vielä tallella Vuokkiniemen yhden sivun puhelinluettelo, jossa ”Taiteilija Sailon” puhelinnumero on ”Polaris 20 2

Vuokkiniemestä alkanut ystävyys Veikko Karhusen perheen kanssa jatkuu yhä. Toini Karhunen, Veikko Karhusen leski, 96v. ja heidän tyttärensä Marliina Perkko asuvat Espoossa.

Tässä materiaalia, josta voi valita sopivat tiedot käyttöön!

Tarkennuksia ja lisäyksiä, jos tarvitaan, voidaan hankkia.

Kaunista talven alkua ja joulun odotusta!

Kirkkonummella 10.11.2001

Terveisin, Anni Sailo.