Parikkala tunnetaan rehevistä lintujärvistään. Alueella
viihtyy monipuolinen linnusto, eläimistö ja kasvisto, jotka kiehtovat alueella retkeileviä ihmisiä. Kunnan
vetonaulaksi muodostunutta Siikalahtea ei turhaan tituleerata Suomen tärkeimmäksi sisämaan lintujärveksi.
Siikalahden säilyminen on myös hyvä esimerkki luonnonsuojelutyön tärkeydestä. Vuoden 2005 alussa Uukuniemen ja
Saaren kunnat liitettiin Parikkalaan ja se lisäsi entisestään alueen linnustollista monipuolisuutta. Parikkalan
alueella risteilee lukuisia retkeilyreittejä, joilla voi vaeltaa pitkiäkin matkoja.
Siikalahti
Siikalahti on laajuutensa ja lajistonsa takia Suomen paras lintujärvi. Siikalahti on otettu lintuvesien
suojeluohjelmaan vuonna 1982 ja se hankittiin lopulta valtiolle 80-luvun puolivälissä. Lahden kuivattamista
pelloiksi suunniteltiin 80-luvun alkuun asti! Siikalahtea hoitaa nykyään Metsähallitus.
Siikalahdelle löydät parhaiten seuraamalla valtatie 6:n opasteita. Valtatien 6:lta on Siikalahden
parkkipaikalle matkaa noin 3 km Kaukolantietä pitkin.
Varustelu: Parkkipaikalla wc, myös inva, muutaman sadan metrin päässä opastuskeskuksen pihalla on myös keittokatos, kaivo ja muutama
telttapaikka. Lintutornille on parkkipaikalta noin kilometrin kävely osin lehdossa kulkevaa polkua ja kosteikossa kulkevaa pitkospolkua pitkin. Uusittu lintutorni on jykevä ja kaksikerroksinen.
Sesonkiaikaan tornin postilaatikossa on havaintovihko, jota esimerkiksi opas päivittää säännöllisesti. Myös liikuntarajoitteiset
pääsevät tutustumaan Siikalahteen lahden ylittävän patotien varrella sijaitsevalta lintulavalta. Lava on keväisin monesti jopa tornia parempi paikka seurata muuttoa. Siikalahdella on opas parhaimpina lintuaikoina.
Opastuskeskuksen näyttelyssä on paljon hyviä lintu- ja luontokuvia alueelta. Sieltä löytyy myös vinkkejä kasviharrastajille.
Siikalahden alueen hyviä retkikohteita ovat mm. Siikalahden pohjoispään venesatama
ja lahden eteläkärjen kiertävä tie. Muista, että
lahti on rauhoitettu liikkumiselta sulan maan aikaan ja lehtojen kulumisen vuoksi poluilta poistuminen on
kiellettyä. Jos aiot liikkua alueella laajemmin, ota selvää suojelualueen rajauksesta.
Siikalahti on yksi Simpeleenjärven lahdista. Se on matala ja kasvamassa umpeen.
Umpeenkasvua on pystytty hidastamaan hoitotoimilla. Kasvillisuus on ravinteisen ja kalkkipitoisen maaperän
ansiosta poikkeuksellisen rehevää. Rehevyyttä lisäävät lahden mataluus (suurimmalta osalta alle metri vettä) ja
sinne aikoinaan lasketut jätevedet sekä pelloilta tulevat ravinteet. Lahti on 5 kilometriä pitkä, mutta suurin
leveys on vain 1,5 km. Vedenpintaa pidetään hiukan luonnollista ylempänä pumppujen avulla. Pumput estävät myös
rantapeltojen tulvimisen. Keväällä jäät lähtevät huhti- toukokuun vaihteessa. Lahdelle tulee kuitenkin pienempiä
sulia jo aikaisemmin ja linnut kerääntyvät näihin.
Siikalahti on erittäin tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka monelle lintulajille.
Pohjois-eteläsuuntainen lahti toimii johtolinjana muuttolinnuille. Tornista on melko laaja näkyvyys muihin
ilmansuuntiin paitsi pohjoiseen. Muuttoa voi seurata myös patotieltä tai Siikalahden itäpuolisilta mäiltä.
Alkukeväällä lahti on tärkeä muuttavien lintujen levähdysalue. Siikalahden kautta
muuttaa paljon kahlaajia ja pikkulintuja. Arktisten hanhien muuttoakin voi seurata tornista. Näiden hanhien
lentoreitit ovat harmittavasti täysin tuulista riippuvia. Keväällä -99 tornista havaittiin yhdessä päivässä 74 000
muuttavaa sepel- ja valkoposkihanhea.
Pesimälajeja on suojelualueella vuosittain 75-80. Lahden lähialueilla pesii vielä monia Siikalahtea hyödyntäviä
lintulajeja. Esimerkiksi sääkset tulevat kauempaa lahdelle kalastamaan.
Lahdella pesii mm. parikymmentä mustakurkku-uikkuparia, kaulushaikaroita, laulujoutsenia, reilut 20 luhtakanaparia,
luhtahuitteja, pikkutikkoja ja paljon pikkulintulajeja. Suurimmat parimäärät ovat naurulokilla
ja ruokokerttusella, joita on alueella satoja pareja.
Siikalahti on yksi parhaista paikoista harvinaisen valkoselkätikan tapaamiseen. Parhaiten sen näkee toukokuun
loppupuolella tornista lentämässä ruuan hakuun johonkin Siikalahden saarista. Pitkoksilla kulkevaa
lintuharrastajaa tikat menevät usein puun taakse piiloon.
Alue on kuuluisa myös yölaulajistaan. Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa on paras
yölaulaja-aika. Retkelle ei kannata lähteä liian aikaisin yöllä. Monet yölaulajat aloittavat ääntelynsä vasta vähän
ennen puoltayötä, siihen asti saattaa olla hyvinkin hiljaista. Suositeltavin yölaulajaretki alkaa tornista puolilta
öin. Torniin kuuluu kaulushaikaroita, luhtahuitteja, luhtakanoja ja monia muita lintuja.
Lehdossa kulkevalta polulta voi kuunnella satakielien konserttia. Patotieltä voi vielä kuunnella lahden elämää.
Pelkästään Siikalahdella ei kannata pysyä. Siikalahtea kiertäviltä teiltä kuuluvat viita- ja luhtakerttuset,
viita- ja pensassirkkalinnut, kehrääjä, kuhankeittäjät, kultarinnat jne. Ruisrääkkä on yleistynyt lähes joka
pellon lajiksi. Yölaulajaretken päätteeksi on hyvä käydä uudelleen tornilla, jossa aamun sarastaessa ovat äänessä ruokokerttusten lisäksi myös ryti- ja rastaskerttuset. Tältä yölaulajareitiltä on vuosien saatossa kuultu mm. 3 kääpiöhuittia, pikkuhuitteja, joita parhaimmillaan on esiintynyt
jopa 9 linnun voimin, 5 ruokosirkkalintua, viirusirkkalintu, viiriäisiä ym.
Heinäkuussa lahdella on eniten lintuyksilöitä, kun pesivillä pareilla on poikasensa
ja pohjoisesta palailee ensimmäisiä syysmuuttajia etelää kohti. Jos ruovikon reunoissa on rantalietteitä voi
lahdella havaita kahlaajia. Lietteiden määrä vaihtelee vuodesta toiseen koska niitä
syntyy erityisesti ruoppauksien sivutuotteena.
Metsästykseltä rauhoitettu Siikalahti kerää paljon vesilintuja sulkimaan ja varustautumaan muuttoa varten.
Parhaimmillaan loppukesällä lahdelta voi laskea noin tuhat nokikanaa, reilusti toistatuhatta sorsaa jne.
Aivan loppusyksystä ennen jäiden tuloa lahdella voi olla paljon joutsenia levähtämässä.
Viimeiset niistä lähtevät vasta kun lahti lopulta jäätyy.
Siikalahden rehevä alue on myös lintuharvinaisuuksien suosiossa. Harmaahaikarat ovat lisääntyneet Suomessa ja
Siikalahdella niitä havaitaan useita vuosittain. Paikkoja katsastelevia kattohaikaranuorukaisia tavataan
vuosittain. Vesilintuharvinaisuuksia ovat olleet mm. amerikanhaapana, nykyisin lähes vuosittain pesivä harmaasorsa,
tiibetinhanhi, kiljuhanhi ja useampikin punapäänarsku.
Suomessa harvinaisista petolinnuista yleisimmin tavattava laji on haarahaukka. Siikalahdella on havaittu myös useita kiljukotkia ja pikkukiljukotka sekä arokotka, keisarikotka,
isohaarahaukka, arosuohaukka, niittysuohaukkoja sekä runsaasti punajalkahaukkoja jne. Muuttohaukka on joka keväinen vierailija.
Kahlaajavieraat: Siikalahden kautta muuttaa muutamia mustapyrstökuireja vuodessa.
Ruoppaus ja muut hoitotoimet ovat luoneet kahlaajille sopivia levähdyspaikkoja. Pulmus- ja merisirriä lukuun
ottamatta muut sirrilajit on havaittu piipertelemässä mutavalleilla. Lampivikloja on havaittu useita, kerran jopa soidintava yksilö. Suomessa
harvinaisimpia lahdella havaittuja kahlaajia ovat suohyyppä ja pääskykahlaaja. Muita lahdella havaittuja
harvinaisuuksia ovat olleet mm: jääkuikka, mustakaulauikku, punakaulahanhi ja sininärhi.