Etelä-Karjalan puhutuin suojeluasia oli epäilemättä pitkään Parikkalan ja Punkaharjun rajamailta löytyvä Soininmäki, "kuukkelimetsä". Yksi Suomen eteläisimpiä, ellei eteläisin kuukkelien elinvoimainen esiintymisalue on juuri tässä metsässä. Tässä kyseisessä metsässä kuukkelit liikkuvat hyvin rajatulla alueella. Osa alueesta oli pitkään hakkuu-uhan alla ja lopulta kaistale metsää kaadettiin ja täten kuukkeleiden jo entuudestaan pientä reviiriä kavennettiin. Nyt tilanne on vakiintunut ja elämä metsässä jatkuu.

Kuukkeli marjankeruussa 23.08.2002 © HS

Itsenäisyyspäivä 06.12.2002 © HS

Jo yli 9 vuotta kuukkeleiden elämää seurannut Hannu Siitonen pitää tilannetta lohduttomana. Ystävyys kuukkeleihin ja tunneside vanhaan kauniiseen metsään on ajanut Hannun suojelemaan aluetta. Alue on jakautunut siten, että osa aluetta on yksityisen, osa UPM-Kymmenen ja loput Stora-Enson omistuksessa. UPM-Kymmenen kanssa on solmittu suullinen sopimus, että kuukkeleilta ei kaadeta puita ainakaan 30 vuoteen. Se on hieno ja esimerkillinen teko metsäteollisuuden suurjätiltä. Päätökseen varmasti vaikutti varta vasten tehty tapaaminen 6:n yhtiön edustajan ja kuukkeleiden välillä.

Paljon naavaa © HS

Huolestunut kuukkeli 24.11.2002 © HS

Utelias kuukkeli 09.11.2002 © HNy

Elämä kuukkelimetsässä jatkuu ja tilannetta tarkkaillaan lähes päivittäin. Alue ei ole merkittävä ainoastaan kuukkeleiden, vaan myös muiden metsästä tavattujen lajien vuoksi. Alueella havaittuihin ja pesiviin lajeihin kuuluu mm. liito-orava, pikkusieppo, kanahaukka, varpuspöllö, lapinpöllö, pohjantikka, harmaapäätikka, töyhtö- ja kuusitiainen, karhu, susi jne. Ensiksi mainittu on vielä kaikenlisäksi EU-direktiivien mukaan suojelun alainen laji. Täytyy muistaa, että metsä on itsessäänkin jo arvokas. Naavaa ja luppoa roikkuu oksilla, sammal- ja jäkäläpeitteet kuorruttavat maata ja vanhat kuuset sekä jättiläishaavat kurkottavat korkealle taivaalle.

Se miksi tämä pieni hakattu metsäpalsta oli kuukkeleille tarpeellinen johtuu kuukkelin tavasta kulkea metsässä. Kuukkelia voisi luonnehtia metsän haamuksi. Se ilmestyy tyhjästä ja katoaa yhtä nopeasti kuin maan nielemänä. Taidokkaasti se pujahtelee puusta puuhun ja välttää suuria aukkoja. Juuri nämä aukot ovat paikkoja, joissa se on helppo saalis esimerkiksi kanahaukalle. Metsän puiden suojassa kanahaukalla ei ole mitään mahdollisuuksia saada kuukkeleita kiinni. Tämä hakattu, muutaman hehtaarin kokoinen metsäpalsta oli kulkureittinä kuukkeleiden reviirin eri osien välillä. Ympäristö oli jo entuudestaan hakattu avoimeksi. Hakatun palstan myötä täytyy kuukkeleiden ravinnonhakumatkallaan ylittää metsän kohdalle ilmestynyt aukko, jolloin ne ovat helppoa saalista petolinnuille.

Metsän haamut 09.11.2002 © HNy

Katse © HS

Kuukkeleiden kauneutta ja salaperäisyyttä ei voi juuri sanoin kuvailla. Ensitapaamisen kokemus on varmasti kaikille ikimuistoinen. Aluksi kuuluu outoja ääniä ja silmäkulmassa vilahtaa häivähdys oranssia. Ja aivan yhtäkkiä lintu istuu takanasi. Lintu hakee luottavaisesti tarjoamasi ruoan kädestä ja katoaa takaisin metsään. Tilanne on niin nopea ja yllättävä, että osaat vasta hengittää, kun lintu on kadonnut näkyvistä. Hän, joka kuukkelin on joskus tavannut, tulee aina muistamaan linnun. Ja hän myös ymmärtää, miksi Hannu on niin vannoutunut tälle sielun linnulle.

Töyhtötiainen esittäytyy 09.11.2002 © HNy

Kuukkeli kumartaa 09.11.2002 © HNy

Töyhtötiainen piilossa 09.11.2002 © HNy

Kuukkeleista ilmestyi marraskuussa 2003 kirja "Kuukkeli, sielun lintu". Kirjan kuvat ovat Siitosen Hannun ottamia ja teksti Heikki Willamon (kirjoittanut mm. teokset 'Kaakkurinhuuto' ja 'Haukkametsä') kynästä. Kuukkeli-kirjan alkuperäisen julkaisuajan siirryttyä on nyt mukaan saatu aivan uunituoretta materiaalia sekä Hannun kuvien että Heikin tekstin muodossa, osin teoksessa kerrotaan jopa ennen tuntematonta tietoa kuukkelista.

Luottamus 25.01.2003 © HS

Puoli tuntia pesästä lähdön jälkeen 04.05.2003 © HS

Viime kesän poikaset 16.05.2003 © HS

Tuore untuvapallo 16.05.2003 © HS

Tällä sivulla on tarkoitus seurata metsän elämää ja kertoa tuoreimmat tiedot kuukkeleista. Myös kuvia metsästä ja sen asukeista ilmestyy tälle sivulle aina kun niitä saan. Siitosen Hannuun saa yhteyden sähköpostilla.

Linkkejä:

• Lisää tietoa kuukkeleista tarjoaa Suupohjan kuukkelisivu.

Harry Nyström

Uutisia

25.05.2004
Uusi kuukkelihavainto maakuntaan!

Suomenniemeltä maallikkohavaintona sähköpostiini tullut tieto kuukkelipariskunnasta Suomenniemen kunnan alueelta sai ansaitusti paraativastaanoton. Upea lisä eteläisen Suomen kuukkelireviirilueteloon ja hieno uutinen kuukkelia ajatellen. Suomenniemi on Etelä-Karjalan heikoiten retkeiltyä aluetta, joten eihän sitä tiedä, mitä sieltä löytyisi laajoilla selvityksillä. Toisaalta tarkkoja selvityksiä on mahdoton tehdä ympäri maakuntaa, joten reviirihavainnot jäävät käytännössä maallikkojen ja sattuman varaan. Joka tapauksessa hieno uutinen!

19.05.2004
Pitkästä aikaa päivityksiä kuukkeleihin liittyen.

Heti aluksi iloisia uutisia! Toinen pariskunnista on saanut maailmaan 3 lentokykyistä poikasta! Toivotaan, että poikasten varomattomuus ja utelias luonne ei saata niitä kanahaukan kynsiin.

Olen vihdoin lukenut kirjan "Kuukkeli - Sielunlintu" ja voin suositella sitä varauksetta jokaisen luonnosta ja/tai linnuista kiinnostuneen kirjahyllyyn. Kuvat ovat upeita, tunnelma erityisen hieno ja kuukkeleiden tarina liikuttava. Kiitokset Hannulle oman kappaleeni signeeramisesta!

En ole ilmeisesti ainoa, joka piti kirjasta. Nimittäin "Kuukkeli - Sielunlintu" on valittu Suomen WWF:n toimesta Vuoden Luontokirja 2003 -tittelin saajaksi! Tälläinen kunnianosoitus on kova juttu sekä kirjan tehneille että itse kuukkeleille. Kirjan saama arvostus ei ainakaan tee haittaa linnuille ja niiden suojelulle. Vielä kerran onnea tekijöille ja pääesiintyjille.

08.11.2003
Kuukkeli, sielun lintu - teos on pitkän odotuksen jälkeen ilmestynyt Otavalta! Itse en ole vielä ehtinyt hankkia sitä, mutta se on hankintalistalla. Kerron lukukokemuksia tänne hetimiten sen luettuani.

Hannun kommentteja tuoreeltaan ilmestyneestä kirjasta: "On se kova juttu kaikkien näiden lähes toivottomien vaikeuksien jälkeen.

Minun motiivini kirjanteossa on ollut tämän hienon lajin parempi tulevaisuus, ei mikään raha tai kunnia. Meidän ihmisten se pitää päättää ja tajuta, että nyt pitää tehdä jotain, muuten menetämme eteläiset kuukkelit. Uskon että vanha kansa on uskomuksien ja myyttien kautta pitänyt lintua hyvin läheisenä, linnun uskomaton luottamus periytyy sukupolvien takaa. Olimme unohtaa linnun. Toivottavasti tällä teoksella on vaikutusta viimeisten vanhojen metsien säilymiseen, jotta kuukkelit saavat tulevaisuudessakin oman kotimetsän.

Ystävällisin terveisin, Hannu"

Toinen hieno uutinen on, että alueella on nyt 2 reviiriä, joissa toisessa on 3 lintua ja toisessa 2 lintua. Jälkimmäinen on nuoripari. Toivotaan, että nuorella parilla pesintä sujuu ongelmitta!

08.06.2003
Iloisia ja mullistavia uutisia Kuukkelimetsästä! Kauan epäilty toinen pesintä sai varmuuden 02.06., kun Hannu kohtasi metsässä kahden aikuisen seurasta 3 nuorukaista! Uutinen on todella lohduttava kaiken myllerryksen (hakkuut) keskellä. Toivotaan poikasille hienoa kesää!

25.05.2003
Iloisia uutisia surullisten hakkuiden aiheuttamista raunioista! Vähintään yksi pari pesi ja sai 2 poikasta maailmaan. Pesintä alkoi maaliskuun alussa pesän rakentelulla ja poikaset lähtivät pesästä 4.5. Toisesta pesästä Hannulla ei ole tietoa, vaikka 7 yksilöä mahdollistaisi toisenkin pesinnän. Se selvinnee myöhemmin, kun lisätietoa tulee.

03.04.2003
Helsingin Sanomissa julkaistiin 24.3. Leena Härkösen juttu kuukkelimetsäkiistasta. Otsikolla "Kuukkelin valtakunta kaventui kaakossa" kerrottiin tuoreesta hakkuusta. Jutussa Hannu Siitonen paheksui etenkin hakkuiden ajankohtaa: "Vähintä mitä pitäisi tehdä, on alueellisesti uhanalaisten lajien pesintäaikaisten hakkuitten lopettaminen. Se olisi ollut kuukaudesta kiinni."

Lisäksi kerrottiin, että puut kahden ja puolen hehtaarin alalta osti ja hakkasi UPM Kymmene. Yhtiön ympäristöpäällikön Päivi Salpakivi-Salomaan mielestä k.o. uudistushakkuu on myönteinen esimerkki, koska luontoarvot on kartoitettu yhteisymmärryksessä maanomistajan kanssa. Kiista on hänen mukaansa tyypillinen: luontoihmiset eivät ole ottaneet yhteyttä maanomistajaan, joka taas ei halua keskustella asiasta julkisesti. "Kokemusten mukaan yhteinen käynti maastossa auttaa. Nyt viesti on tullut ympäristökeskuksen kautta, joka ei antanut toiveita hakkuun ajoituksesta. Ajoitushan ei talvikauden sisällä ole ongelma." UPM:n oman metsän osalta Salpakivi-Salomaa totesi yhtiössä sovitun, että kuukkelit "voidaan ottaa huomioon metsäsuunnittelun yhteydessä".

Siitonen moitti Etelä-Savon ympäristökeskusta siitä, että se tutki paikan marraskuussa eikä kesällä, jolloin luonnon monimuotoisuus olisi näkynyt paremmin. Biologi Jukka Välijoki vastasi, että hakkuut oli saatava alkuun routaisen maan aikaan. Liito-oravan vuoksi lisättiin säästettäviä alueita, muita keinoja ei Välijoen mukaan ollut. Y-keskus selvitti, voisiko se ehdottaa alueen hakemista suojeluun, mikä jäi kuitenkin kiinni rahasta: ei voitu luvata, että alue olisi korvattu kokonaan.

Birdlife Suomen toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi toivoi, että yhteiskunnalla olisi keino auttaa lajia, jonka esiintymispaikat tuhoutuvat: "Yksityisille maanomistajille ei saisi tulla haittaa siitä, että heidän metsissään pesii kuukkeleita." Lehtiniemi arvioi, että Parikkalassa on jäljellä metsää todennäköisesti riittävästi kuukkeleille, mutta kanta ei pysty vahvistumaan. Toisaalta ei tiedetä, milloin on ylitetty raja, jonka jälkeen kuukkeli ei enää tule toimeen. Metsäyhtiöiltä hän toivoi moraalista vastuuta.

(Juttu on julkaistu tällä sivulla toimittaja Leena Härkösen luvalla)

17.03.2003
Seuraava tieto levisi monelle sähköpostitse Jari Kontiokorven lähettämänä: "Parikkalan - Punkaharjun Soininmäen kuukkelimetsää kaadetaan parhaillaan. Kaadettava alue on osa metsäkokonaisuutta, jossa tänä vuonnakin on havaittu 7 kuukkelia. Näistä 2 paria on aloittanut pesinnän. Kaadettavassa vanhassa metsässä on kanahaukan pesä (pesintä alkanut) ja pohjantikka. Kuukkelien elinpiiri kaventuu ehkä näin ratkaisevasti."

Hannulle tieto oli vielä järkyttävämpi:

"Tieto metsän kaatumisesta tuntuu sydäntä särkevältä. Muistoihini jää Soininmäeltä kuuluva metsän valtiaan kanahaukan villi huuto, joka aina keväisin on tuonut kuukkelimetsään sen oikean tunnelman.

Tällä hetkellä kuukkeleitten pesintä on käynnissä, joten hakkuuajankohta on pahin mahdollinen. Kanahaukan pesintäpuu jää tulevan aukon keskelle ja toinen vaihtopesä reunakuuseen. Hakattavalla alueella on pesinyt pohjantikka.

Olen pienestä pojasta lähtien kulkenut lähialueen metsissä. Kuukkeleita olen seurannut yhdeksän vuotta tällä alueella, joten tiedän mistä puhun. Tämä metsä oli viimeinen todella arvokas vanhametsä täällä päin.

Viranomaisiin olen äärettömän pettynyt, tieto alueen luontoarvoista oli heillä tiedossa. Olin lupautunut esittelemään aluetta, ei tullut kutsua. Ovat käyneet katselemassa omin silmin, en tiedä onko liito-oravan elo havaittu hakattavalla alueella, siellä se joka tapauksessa elää(eli). Enkä minä mihinkään metson vapaaehtoisuuteen enää usko, raha ratkaisee, kaikki menee.

Olen asian tuonut julki ja voin edelleenkin puhtaalla omalla tunnolla mennä kuukkelimetsään ja katsoa kuukkeleita suoraan silmiin.

Nämä olivat spontaanit ensireaktiot.

Käsileikkauksesta toipuva Hannu Siitonen"

Viettäkäämme hiljainen hetki kauniin ja koskemattoman metsän muistolle ja toivokaamme kuukkeleille onnea pienentyneellä elinalueella.

-Harry

08.03.2003
Kuukkelit voivat hyvin ja kaikki on ennallaan. Kuukkelien käytös viittaa tulevaan pesintään. Olipa ovela kanahaukkakin saalistanut palokärjen.

22.02.2003
"Tänään kykenin hiihtämään kuukkelimetsään. Tiaiset olivat ensin vastassa, sitten tuli kaksi kuukkelia, tunnin oleiltuani tuli kolme kuukkelia lisää. Ruokintapaikkaa metsässä ei ole, tulevat äänimerkistäni paikalle ja saavat osan eväistäni. Siellä on nyt selkeästi kaksi kuukkeliporukkaa/paria. Pesintä on alkamassa, toivokaamme että metsän rauha säilyy." -HS

25.01.2003
Pitkä tauon jälkeen päivityksiä. Tauko johtui Hannun sairastelusta ja sen jälkeen hän kävikin heti kuukkeleita tervehtimässä. Tervetulokomitea olikin vastassa; tässä hänen itsensä kertomaa tarinaa: "Metsä on pystyssä, kuukkelit ovat selvinneet ankarasta pakkasesta ja metsätiaisia näytti olevan runsaasti. Oli hämmentävää tavata täydellisesti ihmiseen luottava kuusitiainen. Se tutki minut läpikotaisin roikkui silmälasien sangassa ja ratsasti välillä piponi päällä. Koko ajan se piti pientä ääntä aivan kuin olisi jutellut. Uskomattoman viehättävä lintu. Hiukan rähjäisen oloisena se ryntäili ympärilläni aivan kuin ei tietäisi mihin mennä.

Kuukkeleilla lähestyy pesimäkausi, siihen ei tosiaan ole kuin kaksi kuukautta kun muninta alkaa. Käyttäytymisessä on jo nyt selvää pesintäajan salaperäisyyttä."

04.01.2003
Kaikki hyvin metsässä. Varpuspöllö istui kuusen latvassa ja koppelo männyssä. Pyy koki ilmeisesti kohtalonsa kanahaukan kynsissä. Lämpötila -26 Celsiusta.

03.01.2003
"Kuukelimetsän lämpötilamittari näytti -34 aamulla. Vain toinen kameran runko suostui muutaman ruudun kuvaamaan ennenkuin sekin hyytyi. Kuukelit paistattelivat auringon lämmössä, ei niillä näyttänyt olevaan minkäänlaista ongelmaa ilman suhteen. Kuvaaja hytisee vieläkin!!" -H. Siitonen

31.12.2002
Uudenvuoden terveiset Hannulta: "Kuukkelimetsä on kuin satua, siellä ne elävät, huikeassa pakkasessa. Syksyllä kuukkelit varastoivat ahkerasti, nyt liike oli varmanhidasta, ei ole mitään tarvetta tehdä mitään energiaa vaativaa. Kaikki hyvin. Hyvää uutta vuotta kaikille!"

23.12.2002
Hannun retken saldoa hänen omin sanoin: "Kaikki on metsässä ennallaan. Kuukkelit istuvat suojaisessa paikassa, eivät paljon liiku. Varmuus varastojen riittävyydestä tekee kuukkelin elämän joulun aikaan todella rauhalliseksi. Vaimeaa ääntelyä, olisko joululaulua, kuuluu. Pohjantikka koputteli kaatuneen kuusen kyljessä. Näin suuren teeriparven, ehdin laskea 38, en ole vuosiin nähnyt noin suurta parvea. Ukkometso lähti hakomännystä joten aika mukava metsäretki.

04.12.2002
Susia kuukkelimetsässä! Hannun kerrontaa: "Villin oloinen tunne oli kun kävelin kuukkelimetsään. Susilauman vierailujälkiä seuratessa huomioni oli että töyhtötiaisten määrä on suuri, jos parvessa on kymmenen tiaista niistä töyhtäreitä on lähes kaikki, yksi kaksi hömöä ja joskus kuusitiainen. Ennen on ollut töyhtäreitten ja hömöjen määrä tasaisempi.

Susia oli kunnon lauma, vähintään viisi ehkä kuusi, yhden käpälästä oli tullut viertä aika lailla. Jänistä siellä oli kovasti ajettu takaa en havainnut oliko onnistuttu.

Rastasparven tuoma varpushaukka sai metsän hetkeksi kiihdyksiin, kuukkeleitten tiukka vinkaisu ja närhen rääkäisyt tekivät jännittyneen olon. Haukan mentyä metsä oli täysin hiljainen varttitunnin kunnes töyhtäri teki aloitteen ja metsän normaali elämä palasi."

30.11.2002
Metsä on vielä ehjä. Hannu kävi aamulla kävellen paikalla, kun autolla ei pääse ja neljä tuntiahan siinä meni. Hänen sanojaan lainaten: "Kuukkelit olivat lähes kahdenkymmenen asteen pakkasessa pyöreitä kuin pallot, aika hauskan näköisiä. Kuukkeli selviää pohjoisempana kaamoksessa viidenkymmenen asteen pakkasessa viikkoja, on se varsinainen elämän taiteilija."

25.11.2002
Tämä sivu saatiin vihdoin tehtyä ja julkistettua. Jatkossa tällä sivulla on tarkoitus antaa reaaliaikaista tietoa metsän ja kuukkeleiden kohtalosta.

23.11.2002
Viikonvaihteen iltasanomissa on Tuomas Mannisen kirjoittama juttu Siitosen Hannusta, kuukkeleista ja metsän kohtalosta. Toivotaan sen herättävän keskustelua ja ajatuksia ihmisissä. Ja mikä tärkeintä: ehkä myös päättäjissä.

1.10.2002
Uudessa Pirkka-lehdessä on juttu Siitosen Hannusta ja kuukkeleista. Jutun julkisuusarvo lisääntyy vähitellen. Kun vain oikeat ihmiset lukisivat jutun...